Arvostelu

Arvostelijana Mr.Gigante

SPOLERRRRRIIII TIEDOSSAAAAA!!! joten peliä pelaamattomat älkööt sen pahemmin jatkako.

Resident Evil The Darkside Chronicles (Wii)

”Parannusta ilmassa…ainakin jossain määrin…”

Olinko ainut joka suuttui saamaristi kun paljon huhuiltu Wiille julkaistava ”Resident Evil 2”:n Remake paljastui sekin joksikin samperin raideräiskinnäksi? Ihmettelen raskaasti edelleenkin että eikö Wiille todellakaan saada julkaistua mitään muuta kuin raideräiskintää? Miksi tekijät menevät aina siitä mistä aita on matalin?

Umbrellan kroniikat tahtoi olla mielestäni mototoriltaan melkoinen pyhäinhäväistys survival horroria kohtaan nelosen tavoin, mutta toki sieltä täältä jollain lailla viihdyttävä kyhäelmä. Uskomatonta mutta totta DC ei suinkaan ole surkeasti kyhätty jatkorahastusosa vaan ihan kohtuuhyvin tehty osa, joka peräti korjaa aikaisemman osan heikkouksia…siis jossain määrin mutta kelpuutettavasti kuitenkin.

Pelin tarina sijoittuu aikaan ennen nelosta, kun Leonista tuli hallituksen ninj…siis agentti ja vielä nelosen aikoihin ”mister turhakehahmo ilman taustaselitystä” nimikkeen voittanut Krauser, suorittavat yhdessä tehtävää Etelä-Amerikan viidakon tienoilla. Tehtävänään heillä on etsiä huumeparoni Javier Hidalgoa. Pian kaksikko saa huomata koko kylän kärsineen saman kohtalon kuin Raccoon Citykin aikoinaan, ihmiset ovat zombeja ja eri T-viruksen aikaansaamat mutantit riehuvat ympäristössä. Matkaan tarttuu mukaan myös ihan lajityyppiin kuuluva perinteinen ”miss kevytvaatetus hirviöiden keskellä”-palkinnon saava Manuela tyttönen, joka lupautuu opastamaan kaksikon Javierin luokse.
Leonin ja Krauserin yhteistehtävän aikana kerrataan Leonin taustatarinoita hänen aikaisemmista kokemuksistaan Resident Evil 2:n ajoilta, lisäksi kerrataan tietysti myös Code Veronican tapahtumat ennen kuin saamme Leonin ja Krauserin tehtävän päätökseen. Myös Krauserkin siis saa ruutuaikaa ja peräti jotakin juonentynkää nelosen tympeän roolin sijaan, mutta liikaa ei pidä hänenkään kohdalla odotella.

Peli on edelleenkin mekaniikaltaan melko samaa kuin aikaisempi UC, mutta omaa nyt mekaniikkaansa pieniä parannuksia, hyvässä ja pahassa. Mutta aloitetaan kuitenkin niistä hyvistä.
Ensinnäkin koko aseiden ja muiden välineitten vaihtaminen on tehty nyt huomattavasti paremmaksi. Pelaaja pääsee vaihtamaan aseita kätevästi Wiimoten nuolinapeista, tai Nuntsaohjaimen tatista. Lisäksi pausettaessasi pelin, pääset hyvin vaihtelemaan kaikessa rauhassasi varustusta vanhojen reskujen tapaan.
Raideshootterien tavoin Wiimotea liikuttaessa pelaaja voi liikuttaa tähtäintä ja ammuskella siten vihollisia. Nopeilla huitomisilla pääsee lyömään puukolla lähelle eksynyttä vihollista, mutta suurimmaksi osaksi puukko on jäänyt aivan onnettomaksi vehkeeksi koska suurin osa vihollisista sohii pelaajaa joka kerta puukon iskukantaman ulkopuolelta kuin mitä UC:ssä, miten tekijät ovat voineet ryssiä puukon näin pahasti!

Tähtäys on kuitenkin parantunut huomattavasti edelliseen osaan nähden ja tähtäin liikkuu omasta mielestäni tarpeeksi herkästi pelaajan perässä mitä edeltäjässään. Tähtäykseen saa mukaan myös nelosen tapaisen lasertähtäimen, mutta tämä on tosin tarkoitettu lähinnä koristeeksi, sillä varsinaista ilmassa leijuvasta ristitähtäimestä ei pääse eroon kirveelläkään. Tähtääminen on saanut parannusta suuntaansa, sillä nyt zombeja kohtaan ammuttavia headshotteja on paljon helpompi suorittaa mitä edeltäjässään. Toki osuman pitää osua edelleenkin millintarkasti ohtaan, mutta sen ampuminen on nyt helpompaa. Sen sijaan tiettyjen pomovihollisten herkkiin pisteisiin osuminen ennen näiden iskua on edelleen yksi pahalaatuinen keksintö suoraan helvetistä.
Erityisesti näihin vihollisten rintakehissä oleviin kranaatti-naatteihin oli tuskallisen hankalaa osua. Miksei haulikon leviävä tulitus silti osu kranaatteihin vaikka ei napakymppiin osuisi? Onneksi edes suurimassa osassa pomovastuksissa on olemassa UC:stä tutut väistöliikkeet.

Pelaajaa saa edelleenkin loputtoman pistoolin lisäksi useita eri varusteita aina varsijousesta, haulikkoon ja raketinheittimeen, jotka ovat jollain lailla tuttuja aikaisemmista osista. Myös parannusrehut ja ensiapusuihkeet ajavat edelleen omat roolinsa lisäenergioina ja lisäeläminä. Jostain syystä kuitenkin suurin osa luotettavista aseistaan on menettänyt tehoaan aivan järkyttävästi jotenka niitä täytyy näin ollen tuunailla kentistä saaduilla rahoilla aivan järkyttävästi.

Edellisessä osassa suurin osa aseista kaatoi porukkaa kiitettävästi, vaikkei niitä paljoa viritellyt mutta tässä taas aseet tuntuvat lähinnä säälittäviltä. Ennen niin tehokas vihollislaumojen paikallaanpitäjä konepistooli on nyt teholtaan pelkkä onneton tuhnu, josta loppuvat paukut ennen kuin huomaakaan. Kuvittelin myös varsijousesta jonkin aseen korviketta mutta mokoma vehje oli loppujen lopuksi osumatarkkuudeltaan niin täysi susi että en mokomaan romuun enää toiste koskenut.

Pomovastukset ovat saaneet sikäli parannusta, että nyt moisten hoitelu on paljonpaljonpaljon miellyttävämpää mitä UC:n liian helposta saatanallisen vaikeaan vaihtelevat tylsät vastukset. Toki ohjelmassa on yhä vastustajan iskujen väistöä ja muuta vastaavaa, mutta nyt homma on silti paljon mielenkiintoisempaa. Ainoat vastustajat mitkä oltiin vain menty pilaamaan mm. ärsyttävän tarkalla oikean aseen ajoituksella, olivat Tyrant-misterX ja Alexia.

Graafinen puoli on huomattavasti parantunutta mitä UC:n ulkoasu, mutta eipä peli silti yllä Zeron saati Remaken tasolle. Hyvänä uutuutena pidin siitä kuinka hahmon kädet näkyivät aina esillä kun tämä alkoi latailla asetta.
Välivideot ovat hienosti tehtyjä ainakin maisemiltaan erityisesti erään kasvihuoneen ulkoasu oli todellakin kaunista katsottavaa, mutta hahmot näyttävät näissä silti tahattoman muovisilta, kummallista kyllä mutta kaikki hahmot näyttivät jopa Resident evil kakkosen välivideoissa enemmän ”oikeailta” kuin mitä code veronicassa saati tässä pelissä.

En sano että hahmot olisivat pelissä mitenkään rumia, mutta olisivat voineet paremmiltakin voineet näyttää. Claire näyttää yhä ihan nätiltä (ei silti kakkosen tasolle yllä) kun taas Operation Javierin aikana esiintyvä Leon näyttää onnettoman rumalta ylisuuressa ja epäsopivassa emoletissään. Toki hieman pienenä realismina voinen mainita Krauserin hikiset kainalot kuumassa viidakossa, mutta sekin yksityiskohta on yhtä tervettä mainita kuin puhua Metal Gear Solid 2:n naisten kainalokarvoista.

Mutta sitten on aika puuttua ehkä enemmän näihin pelejen skenaarioihin. Otan sen huomioon että asiat eivät railshooterinä taatusti ole alkuperäisen tasoa, mutta olen silti hieman pettynyt kakkosen tapahtumien kertaamiseen.

Resident evil 2:n paikat ja ulkoasut olivat todellakin alkuperäisten veroisia, mutta itse Raccoon City tuntui enemmän pelkältä turistireissun bongaamiselta, jossa oli tehtävänä bongata mahdollisimman monta kakkosesta tuttua yksityiskohtaa ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä. Lisäksi kaikkia tuttuja osa-alueita ei päästy näkemään läheskään niin paljoa mitä kakkosessa, vaikka toki itseäni ihmetyttänyt pormestarin tyttären ruumiin kohtalo sai vihdoin ja viimein selvennyksen kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Sen sijaan asekauppias Kendoa, reportteri Beniä tai poliisi Marviniin ei ole keskitytty yhtään niin paljoa, vaikkakin ei Marvinin rooli ollut kakkosessakaan ollut parabellumin kerääjää kummoisempi. Pahin sössiminen oli kuitenkin G-mutantin purskahtaminen ulos poliisipäällikkö Ironsin sisuksista, sillä koko kohtaus on raiskattu aivan käsittämäksi sähläämiseksi tylsällä silmäheijastussensuroinnilla. Itse Ironsin hulluuden esittämisestä on kuitenkin annettava plussaa vaikka hänen ruutuaika jäi vajaan minuutin mittaiseksi.

Kohtauksissa sun muissakin on myös tätä todellakin ärsyttävää "Sailenssin" maintisemaa ”turhaa cooliutta” jo alkukohtauksessa näkynyt Clairen hidastettu puukonheitto Leonin kasvojen edestä suoraan zombien rintakehään, oli järkyttävän tylsä kohtaus jo heti kättelyssä. Lisäksi Adankin piti tulla heiluttelamaan asettaan haavoittuneen Mr.X:n eteen kuin jostain kliseisimpien elokuvakohtausten top15:sta. Sitten porukan on näköjään ihan väkisin huudeltava kaikkea ”Let’s Kick Ass!!” ja muuta ihan yhtä typerää ja kakkoseen kuulumatonta. Myös kuten aikaisemmin mainitsin Leonilla ja Clairella tuntuu olevan pahasti…siis todella pahasti hukassa se mitä heidän kuului olla koko selviytymisreissunsa kanssa tekemässä. Aluksi ollaan muka etsimässä Sherryä, mutta sitten päätetäänkin tappaa mörköjä, sitten päätetään juosta mörköjä karkuun, sitten päätetään sählätä jotain ihan ihmeellistä, sitten päätetään lopulta taas etsiä Sherryä, mutta ennen moista päätetään taas ampua muutama mörkö. Päättäkää nyt perkele mitä olette tekemässä!

Kakkosen tapahtumiin olin pettynyt, mutta sen sijaan Code Veronican tapahtumat ovat hyvinkin mielenkiintoista seurattavaa. Alfredin kierot selviytymispelit ja skitsot touhut olivat yhä viimeisen päälle hyytävää touhua vaikka turhasti eräässä kohtauksessa piti väkisin Steven mennä keskittymään ihan liikaa Clairen perään. Maisemat olivat myös ympäristöineen tuttuja kakkosen tapaan ja pidinkin Rockfortin vankila-alueesta todella paljon, vaikka loppupuolen Antarktiksen tukikohdan yksitoikkoiset lumiseinät pistivät hieman tylsistyttämään. En oikeastaan kykene mainitsemaan tästä skenaariosta sen kummempaa mitä kakkosesta, ihme ja kumma.

Sen sijaan voinen ottaa huomioon pelin muut viholliset sun muut. Örkit ovat mukavasti hienoja ja varsinkin zombiejen ulkoasut vaihtelevat ulkoasujaan positiiviseen tapaan useampaan. Viidakkokylän erikoisen näköiset Gamma Huntterit näyttivät hienoilta otuksilta juuri niiden erilaisemmaksi menneen ihon rakenteen takia kuivassa ympäristössä. Myös monet ihkauudet hirviöt ovat kivaa katsottavaa, erityisesti Anubikset ja Jabberwockit olivat positiivisella tavalla erikoisia otuksia. Sääli vaan että pelissä ei päästä näkemään yhtään crimson headiä, sillä niitä olisi ollut ihan kiva ampua muiden vihollisten sijaan.

Vihollisissa on kuitenkin selkeästi yksi todella, todella vakava ongelma…nimittäin kaikki möröt tahtovat ilmaantua selän taakse sananmukaisesti aivan tyhjästä. Oli kyseessä sitten typötyhjä selli tai muu tyhjä alue, viholliset ilmaantuvat heti selkäsi taakse valtavilla joukoilla heti kun hahmo selkänsä vain hetkeksi kääntää. UC:ssä kaikki viholliset toki makasivat kaikki valmiina paikoillaan, mutta tässä kaikki ilmaantuvat ärsyttävästi juuri aivan tyhjästä ja tämä ärsyttää itseäni aivan saamaristi.

Pahin vihollinen pelissä kaikkien mörköjen sijaan on itse kamera. Ymmärrän toki että ruutu heiluu esim. paniikissa juostessa, mutta jo pelkästään paikallaan seistessä kamera heiluu aivan minne lystää, kuin hahmoilla olisi jokin saamarin CP-vamma ja huumeaineiden vieroitusoireista johtuvia kouristuksia samanaikaisesti. Voin kuulostaa taas kerran ylimaallisen leuhkivalta, mutta jopa itsellänikään ei heilu katse yhtä saamaristi mitä Leonilla ja muilla hahmoilla heidän osoittaessaan aseellaan suoraan. Mikäli kameranheilunta ei ärsytä vihollisia ampuessa, niin hahmojen silmät tahtovat pyöriä aina aivan eri suuntaan kuin mistä pelaaja yrittää poimia maassa lojuvia esineitä. Ärsyttää aivan giganttisen varmasti kun hahmo heilauttaa päänsä heti päin persettä, juuri sillä kriittisellä hetkellä kun olet poimimassa löytämääsi kansiota maasta. Mitä heilujia USA oikein palkkaa kysynpähän vaan?

Äänipuolen ääninäyttelijät kuulostavat minun korvaani suurin piirtein hyvinkin paljon samoilta mitä vanhojen tuttujen pelien ääninäyttelijät, mutta samaa ei voi todellakaan sanoa dialogista. Repliikit tuntuvat välillä aivan idioottimaisilta kun Leonin mielestä koko touhu muistuttaa kauhuelokuvaa tai kun Steven mielestä homma on kuin videopelissä…Siis…mi-tä-hem-met-ti-ä! kuka ääliö siellä crapcomissa oikeasti nämä repliikit on keksinyt! Myös itse Javierin ääninäyttely kuulostaa aksentiltaan ja puheiltaan niin kliseiseltä espanja(?)/meksikaani(?) pahikselta, että en tiedä oliko capcomilla oikeasti tarkoitus vain yrittää naurattaa pelaajaansa, sillä itse en ainakaan voinut ottaa koko jätkää kertaakaan vakavasti pelin aikana. Muut ne vähemmän mieleen jääneet järkevämmät repliikit kuulostivat sitten itsessään enemmän keskinkertaisilta kuin järin erikoisilta, enemmän pidin kakkosen unohtumattoman erilaatuisista vokaaleista ääninäyttelyssä silloin aikoinaan. :o

Musiikkipuoli on suoraan tuttua Resident evil-peleistä joten ehdotonta plussaa pelille tulee automaattisesti Ashford Lullabystä sekä Alexian pomotaistelutunnarista. Muutkin kappaleet ovat ihan hyviä sävellyksiä, mutta mokomat tahtovat kuulua valmiilla asetuksiltaan aivan liian hiljaisina ja eivät tahdo valitettavasti kunnolla soveltua pelin railshootter- moottoriin, vaikka kappaleet vanhan koulukunnan reskuihin sopivat.

Pelin huonoihin puoliin äskettäin saarnaamieni aiheiden lisäksi huonoihin puoliin kuuluu edelleenkin koko kauhutunnelman pilaaminen jatkuvalla seiniin ammuskeluilla parannusvälineiden sekä kansioiden toivossa. Siis oikeasti jos porukka räiskisi joka ainoaa saamarin taulua resident evilin kartanossa avainten toivossa, voisi kuvitella koko porukan enemmän seinähulluiksi kuin ammattilaisiksi. Siinä missä muut kriitokot kitisevät Survival horror reskujen teleporttiarkusta ja ohjauksesta, niin minä alan saarnata jatkuvasti sitten näiden raideräiskintäreskujen typerästä seinien ammuskelututkimisesta.

Darkside Chronicles ei ole saarnauksistani huolimatta mitenkään huono peli, se on parempi ja viihdyttävämpi teos kuin UC, aivan kirkkaasti. Mutta olisi silti voinut tehdä paremminkin kunniaa legendaariselle resident evil kahdelle siinä missä Code veronican touhuille oltiin paljon uskollisempia. Wiin ”muu kuin Nintendon pelit” pelitarjonnaksi peli on hyvinkin pelaamisen arvoinen teos halpaan hintaan, mutta ei silti järin erikoinen minun jakeleman suositteluleiman ansaitsemiseksi. Useiden äsken saarnaamieni asioiden lisäksi nämä muutamat mainitsemani seikat pelastavat pisteytyksen silti hyvään lohkoon. Vaikka hommat tuntuvat karkaavan sieltä täältä enemmän nelosen sekä vitosen tapaiseksi ”ajatellaan massapelaajia!!” touhuksi, peli on silti enemmän ”Resident Evil”-tavaramerkin tuntuinen kuin nelonen tahi ne kamalat PA:n elokuvat. joten ollaanpa edes yhdestä asiasta sitten tyytyväisiä tämän pelin suhteen eikös juu?

4-/5 pistettä.